TEIMME MEDITAATIOVAELLUKSEN!

Maarit Vainio

Ajatus vaelluksesta Alastaron Dharmakeskuksen ja Siikaisten Samje retriittikeskuksen välillä heräsi Vesak –juhlassa toukokuussa 2010. Kaivattiin uusia muotoja meditaation harjoittamiseen. Minua ajatus kiehtoi ensi-ideasta saakka. Vaelluksen päämäärä olisi Stupa, valaistumisen symboli ja Stupalle saavuttaisiin keskikesän ja valon juhlan juhannuksen aikoihin!  Matka tosin on aika pitkä, noin 160 km, se hieman arvelutti aluksi. Mutta jos päämäärä on korkealla, niin toki se tuntuu matkassakin!
Alastarolta voi kulkea Siikaisiin jännittävän useaa reittiä, ilman että matkan pituus mainittavasti muuttuu. SE on kiehtovaa ja tarkoittaa, että vaellus tullaan tekemään useana kesänä aivan eri kyliin ja kaupunkeihin tutustuen.

Kesäkuussa 2011 vaellettiin Alastarolta Vampulan, Köyliön, Kokemäen, Kullaan, Noormarkun ja Pomarkun kautta Siikaisiin. Kuljimme lähinnä maaseudun pikkuteitä pitkin ja päivämatka oli 25-30 km. Yöpymispaikat ilmaantuivat reitille kuin itsestään sopivin etäisyyksin toisistaan ja se loi vaelluksen suunnittelijaan iloa ja luottamusta toteuttaa tämä ainutlaatuinen tapahtuma. Matkaan löytyi kuusi vaeltajaa, joista neljä aikoi vaeltaa koko matkan ja niin myös teki.

Reissuun lähti sunnuntaiaamuna 19.6.2011 Terhi, Maarit, Risto, Ylva, Annu ja Thea

Vaellus oli hieno kokemus! Me kaikki jouduimme kukin tavallamme ylittämään itsemme. Fyysinen ja psyykkinen rasitus ylitti ajoittain totutut rajat. Ne olivat tilanteita, joissa sai mahdollisuuden käyttää henkisiä voimavarojaan. Teimme vaelluksella aamu- ja iltameditaatiot ja myös kävelymeditaatiota. Vaellus oli ikään kuin tiivistetty ja suljettu tila, jossa oli erityinen mahdollisuus elää todeksi sitä, mitä meditaatiossa pyritään kehittämään; mielen kirkkautta, puhtautta, läpikuultavuutta, myötätuntoa ja positiivista asennetta.  Ja tässä vaelluksen erityisessä tilassa oli myös erityinen mahdollisuus pitää mielessä vaelluksen ja yleisemminkin harjoittamisen päämäärää, mielen kahleista vapautumista.  Kuinka helposti opittu unohtuukaan, kun kenkä hiertää kantapäät auki tai taivas tipauttaa rankkasateen niskaan tai väsymys ehtii yllättää ennen kuin yöpymispaikka ilmaantuu.


Tuulikki Vampulan kiitorata innosti yrittämään

Vaelluksella sai kokemuksen siitä, miten merkittävää on tehdä myös isoja asioita. Vaellus elettynä tapahtumana loi näkemyksen siitä, että elämässä voi ylipäätään tehdä isojakin asioita, ehkäpä hieman isompia kuin on ajatellutkaan. Tämä on mielestäni merkityksellistä rajojensa siirtämistä. On myös tärkeää viedä suunnitelmat konkretiaan asti.  Vaellus oli yksi konkretia ja jokaisella on omassa elämässä kykyjensä ja tilanteensa mukaiset mahdollisuudet – käyttää niitä tai ei.

Risto, Annu ja Ylva kauniilla laavulla viimeisenä vaelluspäivänä

Jalat joutuivat vaelluksella koville. Jokaiselle vaeltajalle taisi tulla pienempiä tai suurempia hiertymiä jalkoihin.  Jalkineiden tarvitsi olla täydelliset, ongelmia tuli jos kengät olivat liian uudet, väärän malliset, väärän kokoiset tai niissä ei ollut nilkkatukea tai jos oli valinnut liian ohuet sukat tai jos sukka sattui olemaan rypyssä.  Eli pienikin huolimattomuus aiheutti ongelmia, joista helposti koituisi vaelluksen keskeyttäminen. Ei ole varaa olla huolimaton ja jaloista tulee pitää hyvää huolta. Jalat kantavat valtavan taakan ja meidän kulkumme on täysin jalkojen hyvinvoinnista riippuvainen. Meidän tulee pitää itsestämme hyvää huolta, jos laiminlyömme itsestämme huolehtimisen, emme pysy terveinä ja hyvinvoivina ja silloin emme pysty täysipainoiseen meditaatioharjoitukseen. On hieno asia olla terve!

Matkalle osui useita kauniita lummelampia

Sellainenkin asia tuli mieleen, että ison asian läpiviemiseen tarvitaan monta ihmistä. Tuskinpa kukaan meistä olisi kävellyt matkaa yksin. Mutta yhdessä meistä löytyi aina vahvuutta viedä kulkua eteenpäin. Tarvittiin kaikkien potentiaalia, erilaista vahvuutta, luottamusta, intoa, voimaa, herkkyyttä, nöyryyttä jne. Porukasta kehkeytyi uusi yksikkö, joka jaksoi vaeltaa Stupalle asti.

Ja onnellinen oli se hetki kun astuimme Samjen portista sisään ja näkymä Stupalle avautui, hyvin onnellinen!

Saavuimme Stupalle juhannusaattona 24.6.2011 iltapäivällä